Wilmerin ja Nipsun elämää

Vastaanpa minäkin Marjan haasteeseen eli kerron koirieni nimistä.

Nipsun tullessa taloon, hänen nimensä oli Naksu. Naksu asumassa kodissani ei kovasti houkkuttanut, sillä tuttavan lempinimi on Naksu. Naksulle sitten uusi nimi ja siitä tuli Nipsu. Mietimme alkuun erilaisia nimiä, mutta päädyimme siihen että nimi olisi jotakin edes lähellä aikaisempaa, joten tuon parempaa ei keksitty. Nipsulla on monta lempinimeä, (enkä edes kaikkia muista kun aina keksii uusia) herra hau, herra hammas, nipa, nipa normaali, tuittupää jne.

Sitten Wilmeriin, kun tämä pieni itkupilli meille asettui, ei nimeä keksitty sitten millään. Pikku poika ei näyttänyt “keneltäkään” ja mikään ei tuntunut omalta. Ratkaisu oli niinkin tylsä kuin kennelnimen osa. Virallinen nimi on Silky Touchs White Vilmer joten tuosta sitten Wilmeri tuli. Monella tutulla oli ongelmia nimen kuulemisen ja lausumisen kanssa. Usein Wilmeri oli Elmeri tai jotain muuta vastaavaa. Lempinimiä on Wilmerillä ollut matkan varrella monia, vauhtinakki, hilmeri, meri, nakki, apina, muru…

Yhteisiä lempinimiä myös löytyy, puuha ja pete, risto ja tuomo, tiuhti ja viuhti

Eilen minulle tarjottiin kolmatta pyörää tähän rinkiin, mutta jouduin kieltäytymään. Kolmas saa tulla vasta kun on se oma asunto ja piha <3

Jei, ihanaa, olen niin onnellinen! Nipsu suoritti eilen ensimmäisen kerran tamskin A-esteen! A-estettä olemme joutuneet suorittamaan loivennettuna, sillä Nipsun mielestä hänen rahkeet eivät riitä normaalin A:n suorittamiseen. Viime kerralla A oli pentujen jäljiltä loivennettu ja sen suorittaminen oli hauskaa. Eilen kuitenkin Nipsun silmät meinasivat tippua päästä kesken suorituksen, kun joutui tekemään töitä jotta huipulle päästään. Hätä apuna autoin persuksista työntämällä. Kokeilin uudelleen josko olisi suorittanut sen itsenäisesti, mutta jouduin vielä auttamaan vähän. Sitten jätimmekin A:n suorittamisen rauhaan hetkeksi ja Wilmeri pääsi treenailemaan. Kysyin ohjaajaltamme mikä avuksi Nipsun kanssa, mutta hän ei ainakaan suositellut että käyttäisin jatkossa työntämistä apuna. Jos tavoitteena ei ole kisat, niin antaa esteen olla, joskus myös koiran rakenne tulee vastaan tai sitten yksinkertaisesti este ei ole yhtään kiva koiralle, myös fyysinen kunto saattaa olla esteenä. Kokeilimme vielä uudelleen valvovan silmän alla, ja Nipa yllätti täysin, kapuamalla reippaasti ja itsenäisesti A:n alusta loppuun saakka, ja vielä toistamiseenkin! Tässä yksittäistapauksessa siis tarvittiin koiralle rohkaisuksi fyysistä apua esteen suorittamiseen, mutta tätä en suosittele kuitenkaan muille avuksi mihinkään opetteluun.

Wilmerin kanssa treenit meni myös hyvin, keinulla olemme edelleen edistyneet ja sen suorittaminen alkaa näyttää hyvältä. Keinun suoritukseen uskon auttaneen myös oman asenteeni korjauksen, Wilmerin alkaessa kammoilemaan keinua, jotenkin omakin asenne muuttui epävarmaksi. Käänsin kuitenkin kelkan ympäri ja päätin että tästä ei tehdä ongelmaa vaan tästä tulee uusi lempi asia. Nyt kun oma asenne on korjattu, koirakin toimii paremmin!

Jei, löysin hyvän linkin aikaisempaan postaukseeni viitaten. Täältä löytyy pitkä ja hyvä teksti, joka selittää ajatukseni paremmin kuin minä itse osaan

Heille jotka painivat kyseenalaisten koirankouluttajien kanssa, suosittelen ottamaan yhteyttä Rakkaisiin Haukkuihin

Voisinkin jatkaa tällä terroristi teemalla, tosin nyt puhutaan erilaisesta terrorismista. Kovasti on pistänyt taas lähiaikoina silmään ihmisten ja koirien välinen suhde. Puhun nyt johtajuudesta ja sen tarpeesta. Selitän heti alkuun mitä minulle johtajuus tarkoittaa, vaikka inhoan tuota termiä. Johtajuus: minä olen paras YSTÄVÄ, joka ohjaa ja neuvoo ongelmissa, ei huudeta ja räyhätä.  Meillä koitetaan parhaan mahdollisen tavan mukaan elää sulassa sovussa ilman ongelmia. Näinhän jokainen terve luonnon eläin käyttäytyy, jatkuvasti haetaan sopua. Miksi siis ihmisen on pakko haastaa riitaa? Tai minä näen nämä “johtajuus ongelmat” riidan haastamisena koiralle, koska todellisuudessa emme ymmärrä koiran elekieltä. Jotta asiani ymmärtää parhaalla mahdollisella tavalla suosittelen lukemaan Turid Rugasin Rauhoittavat signaalit ja Barry Eatonin Dominanssi totta vai tarua.

Viimeisin minua järkyttänyt terrorismi oli koiran naamaan lyöminen remmillä. Mitä tämä auttaa ketään? Jos koira käy kierroksilla, niin ei se varmasti rentoudu ja rahoitu kun lätkäiset sitä naamaan hihnalla! Tämänkin neuvon oli antanut koirankouluttaja.

Meillä ollaan pärjätty vallan hyvin, vaikka koirat nukkuvat sängyssä, kulkevat ovesta ennen minua jne. Eikä minun tarvitse korottaa ääntäni jotta ymmärrämme toisiamme.

Odotan vain sitä aikaa kun ihmiset saavat 80-luvun putsattua pois päästään, joten hyvät ihmiset älkää ottako neuvoja vastaan kaikilta virallisiltakaan koirankouluttajilta, jos joskus haluatte päästä eroon ongelmistanne.

Kuukauden aikana olemme joutuneet ilkeiden musta-keltaisten terroristien hyökkäyksen kohteeksi. Kaikki alkoi putkiluun herruudesta, jonka he voittivat. Tämä kuitenkin kostettiin takaisin, kuningattaren valkoiset käärölapset lensivät roskiin putkiluun mukana. Tilanne tasan. Tästä vasta sota syttyi ja he halusivat edelleen luun, tästä käytiin raskas fyysinen taistelu, joka koitui kuitenkin terroristin surmaksi. tilanne 1-0. Eilen illalla terroristi teki yllätys hyökkäyksen, onnistuen siinä. Uhriksi joutui Nipsu ja Nipsun naama/suu. Lääkintäesimies tarttui toimeen ja lääkitykseksi annettiin puolikas kyytabletti. Nipsu kunnossa. Joko sota olisi nyt ohi vai vieläkö jatkamme taistelua?

Kävimme torstaina tarkistuskäynnillä Markuksen luona. Wilmeri oli pysynyt oikeassa asennossa, mutta kireyttä oli havaittavissa. Hoidon jälkeen koira oli paljon joustavampi ja nyt jatkammekin lihashuoltoa taas normaalisti epäsäännöllisen säännöllisesti Elina Karhumäen luona.

Vaikka aikaisemmin lupailinkin että Wilmerille agi riittää, niin ilmoitin meidät 5 kerran toko kurssille. Pakkohan sitä on kokeilla, maahan menossa pk-koiratkin kalpenee

Nipsulle en ole oikein nyt keksinyt mitään tekemistä ja tuo Tanjan pitämä kurssi on käymättä, kun aikataulut ei sovi yhteen.  Täytyy käydä itsekseen harjoittelemassa, nyt kun on treeniavainkin.

Tulipahan ajan kuluksi tuhrattua Paintilla eilisten Wilmerin agitreenejen kuvioita. En kyllä lyö päätäni pantiksi että juuri tuossa järjestyksessä teimme kaiken, mutta  oli hauska rata. Uusia asioita taas oppi, kunhan saisi vielä oman kehonkin toimimaan niin. Haastavinta on itse tehdä selkeästi ja tarpeeksi ajoissa ohjaus. Wilmerin liikkeita ja jumeja helpottaisi huomattavasti minun oma ajoitus tiukoissa kurveissa. Kyllä me tästä kehitytään Tässä vielä toinen tuherrus

Kirjoittelinpa joulukuussa tavoitteita tälle vuodelle, katsotaan missä mennään. Oma tavoitteni koulun suhteen on liukunut jonnekin aivan muualle, enkä siis todellakaan ole vielä valmistunut. Hommaa olen kyllä keksinyt liikaakin, eikä aika riitä aina kaikkeen. Koirien yhteiset tavoitteet ei ihan ole makkarajäljen ja älypelien suhteen toteutunut. Pari uutta peliä on ostettu, mutta ne taitaa olla kaapin pohjalla piilossa. Laiska minä

Herra Hölmöläinen, Nipsu on aloittanut agilityn ja nyt jatketaan Tamskilla Tanjan opetuksessa, tuo tavoite siis täyttynyt. Uutena tavoitteena on jossain vaiheessa mennä vaikka mölli kisoihin. Nipsun kanssa on helppoa kun ei tarvitse stressata suoriutumisesta. Wilmerin kanssa jotenkin koen kovasti suorituspaineita, kun kaikki muut pärjää niin hyvin, niin meidän täytyy pyrkiä samaan tai parempaan. Tässä on vaan se ongelma että minun stressi pilaa aina suoritukset, joten tarvisi psyykata itsensä erilailla, tai sitten ehkä lopettaa stressaaminen Lihashuolto Nipsun kohdalla ei ole niin säännöllistä, viime hieronnassa ei taaskaan mitään ollut missään, joten se puoli kunnossa. Nipsulla ei sitten tainnut ollakaan muita erikoisia tavoitteita

Siirrytään äidin vauvaan, Wilmeriin. Viralliset kisat korkattu, seuraavia ei vielä ole suunniteltu. Kepit on aika samoissa kuin ennenkin, mutta ne ei koskaan ole ollut ylitsepääsemättömän kamala ongelma, joten niitä en ole stressanut sen kummemmin. Keinun ja renkaan kanssa olen ottanut kokonaan uuden taktiikan, olemme aloittaneet aivan alusta. Este käskyn nimi on vaihdettu ja koko opetusprosessi on vaihdettu toiseen. Tähän asti on toiminut hyvin, mutta etenemme todella hitaasti, mutta varmasti. Taukoa olemme myös muistaneet pitää agista, myös pakostakin. Uudet harrastukset on lytätty roskiksen pohjalle, agi riittää tällä hetkellä.

Ei voi muuta sanoa kuin aika liitää silmissä, näin kiitää pojat sprittikisassa

* Wilmeri sijalla 19/44, aika 9,02s

* Nipsu sijalla 36/44, aika 10,10s

Selkäkuvauksista ei löytynyt syytä selkäkivuille, ranka oli suorassa ja kaikki näytti hyvältä. Samalla reissulla kuvattiin myös kyynärät ja siellä oli kaikki myös ok. Lonkat olivat ehkä A/B, mutta ei kuitenkaan mitään hälyyttävää. Hoidoksi määrättiin paljon uimista. Lääkäriä totellen kävin hakemassa uima-altaan parvekkeelle, jotta saadaan sitten oikeasti usein lutata, vedet järvissä olivat vielä kesäkuun alussa turhan kylmiä. Uima-allas ei vienyt parvekkeesta kuin 2/3 tilasta ja vettä sinne meni vain n.140 ämpäriä, jotta oli edes puolillaan. Turhaa oli tuokin työ, sillä vesi oli aivan jäätävää heti yhden yön jälkeen. Nyt on mukavasti ilmat lämmenneet, joten olemme käyneet ihan oikeassa järvessä polskimassa ja tekojärvi parvekkeelta sai lähtöpassit. Lääkäri reissun jälkeen huokasin helpotuksesta, että mitään vakavaa ei rangasta löytynyt ja ajattelin elämämme jatkuva normaalisti eteen päin. Ilmoittauduin agirotuun, kun kerrankin oltaisiin saamassa phalene joukkue kasaan, meni mönkään sitten tuokin touhu. Hieroja kävi kylässä ja suositteli jättämään välistä moiset phalene pirskeet Nyt oli vuorossa osteopaattilla käynti. Onni suosi meitä ja Markus Laios, osteopaatti Riihimäeltä otti meidät nopealla aikataululla vastaanotolleen. Olisin voinut kiljua onnesta kun Markus totesi että ei tämä koira missään pahassa kunnossa ole, eikä kaikkea tekemistä olisi tarvinnut karsia pois, varsinkin kun tähän asti on toiminut moitteettomasti agikentällä. Kaikilla koiralla jossain vaiheessa tulee lukkoja ja jumeja, varsinkin harrastuskoirilla, eikä se aina ole niin vakavaa. Selästä löytyi siis lukko, tarkemmin en osaa sanoa, koska en pyytänyt ammattimaista selostusta, vain sellaisen jotta minäkin ymmärrän Vasen takapolvi rutisi jotenkin hassusti, mutta tuntui kuitenkin terveeltä, sitä kannattaa tarkkailla jos selkä useasti oireilee. Täytyy tässä vielä kesä-syksy välillä viedä uudelleen polvitarkastukseen ja katsoa mitä EL sanoo tuosta rutinasta. Lukko avattiin ja koira saatiin kuntoon. Tarkastuskäynnillä käymme Markuksella vielä elokuussa. Nyt jatkamme touhujamme normaaliin tapaan

Olemme selviytyneet Nipsun ripulista, mutta taas jotain on ollut. Tänään kävimme fysioterapeutilla Wilmerin kanssa. Selässä on jotakin taas, tällä kertaa ei saatu selville että mitä. Tiistaina menemme selkäkuvauksiin eläinlääkäriin. Tuon jälkeen tietää sitten paremmin mitä siellä on ja kuinka jatketaan. Odotan pahinta ja toivon parasta. Tässä vielä hepreaa mitä fyssarilla sanottiin : ” Wilmeri kauhoo hieman vähemmän etusillaan kuin edellisellä kerralla. Diagonaaliseisonta molemmilla puolilla onnistuu. Wilmeri on saanut mukavasti lihasmassaa takapäähän. Istuu ja makaa suorassa. Lat.flex. vasemmalle kireämpi. Palpoiden oikea selkälihas kauttaaltaan tiukempi. Th-rangan alkupäässä hieman lat.suuntiin kireyttä, ei kuitenkaan pahasti. Lannerangan loppuosa ja si- nivel todella arka. L6-Si, varsinkin oikealta puolelta.” Nyt olemme sitten pari päivää täysin levossa, eikä touhuta mitään

Wilmerin kanssa vaihdoimme agilityryhmää, jotta saadaan yhtiökumppanin kanssa aikataulut paremmin sopimaan yhteen Nipsun alkeiskurssilla on myös mennyt vallan hyvin, olen oikein innoissani! Tällä viikolla tunti jääkin väliin kun lähdemme katsomaan kaverin tulevaa koikkeri pentua Raumalle

Mitään muuta “mullistavaa” ei kai nyt ole ollut, itselläkin on ollut niin kiire tuon yrityksen kanssa ettei aina ehdi tänne kirjoitella Nahkahihnat ovat juuri tulossa valikoimaan, joten käykää tilaamassa itsellenne omanne ja jos tuo kesä tulee vielä takaisin, niin nopeaa viilentävää helpotusta saa viilennysmanttelilla www. gessi.fi